Mieluummin muuttunut kuin juuttunut


Tilannekatsausta tähän päivään. Lyhykäisyydessään reipas vuosi sitten kotiuduin armeijasta reserviin. Samalla alkoi täyspäiväinen satsaus suunnistukseen. Vuosien hiihtoharjoittelu vaihtui portaittain juoksunomaisempaan suuntaan, tavoitteena löytää rentous ja vauhti. Saavutin siinä sivussa opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistoon, mikä loi ennen kaikkea henkisen turvan tulevaan, mutta myös erinomaiset harjoitusolosuhteet Kuopion urheiluakatemian tarjoamassa ympäristössä. Arkeni on yhä lähempänä käsitystäni siitä, mitä ammattimaisuus tarkoittaa ja kaikkea sitä, mitä huipulle pääseminen vaatii.

Edellinen kisakausi kääntyi varhaisessa vaiheessa harjoituskaudeksi ja SM-sprintin jälkeen suunta ruuvattiin tuleviin kausiin. Kehityskohteita löytyy runsaasti ja tekemistä riittää. Samalla Olli-Markuksen rooli omassa harjoittelussani nousi merkittävämmäksi, ja nyt pyrin aktiivisemmin kysymään neuvoa ja hyödyntämään hänen lajitietämystään. Suunnittelemme ohjelmani yhdessä.

Koin kesän jälkeen olevani valmis siirtämään harjoitteluni uudelle tasolle ja siirsin valtaosan juoksuharjoittelustani lajinomaisemmaksi maaston puolelle. Lajivoiman merkityksen koin kesällä tärkeäksi, kun Norjan pitkänmatkan kisojen viimeiset kilometrit tuntuivat ensimmäisiä huomattavasti pitemmiltä. Tulevaisuudessa aion kestää myös nämä loppupään minuutit.

Sitten tähän hetkeen. Tätä kirjoittaessani istun lennolla matkalla kotiin reilun parin viikon harjoitusleiriltä Espanjasta. Ensimmäinen viikko työstettiin Alicantessa "helpoissa" rantadyynimaastoissa. Tai niin ainakin minun oli annettu ymmärtää. Itseluottamus koki pienen kolauksen, kun rastit eivät marssineet tavalliseen tapaan vastaan ja korkeuskäyrät eivät aina kohdanneet mielessäni maaston kanssa. Iso kehittämisen kohde siis paikantui jo ensimmäisenä leiripäivänä. Tätä työstettiin, ja tässä kehityttiin. Valmis en ole, mutta valmiimpi.

Toinen viikko Murciassa jyrkkäpiirteisissä ojanotkomaastoissa, ja ohjelmaan tuli enemmän reippaita yhteislähtötreenejä. Tekeminen tuntui varmemmalta, fyysinen puoli vahvalta ja nälkä kehittymiseen oli Alicantessa jo valmiiksi kasvanut. Kehittämisen kohteita löytyi toki tästäkin maastotyypistä. Kompassi pääsi öiksi tyynynikin viereen, jotta sen merkitys mielessäni nousisi.

Nyt pari päivää pestään pyykkiä ja valmistaudutaan henkisesti myös toiseen todellisuuteen, opintoihin. Kun ruoka alkaa taas maittamaan liikaa, niin aloitetaan määräjakso, minkä tavoitteena on painaa nouseva kunto taas piiloon odottamaan kevättä. Samalla on hyvä jäsennellä kulunutta harjoituskautta, mikä lähenee puoltaväliään: Juoksen enemmän, suunnistan enemmän, syön paremmin, nukun enemmän, kestän enemmän ja sairastelen vähemmän. Jos jokin on pysynyt samana, niin motivaationi kehittyä. Tai ehkä sekin on hieman noussut.

Tilanteeni urheilijana on siis tällä hetkellä lupaava. Itseluottamus tekemiseeni on vahva,

kiitos sen mahdollistavat tahot. Ollaan porukalla vuosi sitten asetettu tavoite, mikä tuntuu oikealta. Lisäksi sekä suunnistus-, että opiskeluämpäri ovat vielä melko tyhjillään, joten kyllästymiseen on pitkä matka. Olen urheilijana tyytyväinen tilanteeseeni. Loppu on enää itsestä kiinni.

-J

--And the same in english--

Everything is going to the right direction. Thumbs up! (the other text is quite prattling).

--och på svenska--

Jätte bra!

-J


Featured Posts
Recent Posts